Suomalaiset ovat yleisesti ottaen hiljaista ja rauhallista kansaa, jotka pyrkivät aina noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä ja arvoja. Auton ratissa samat ominaisuudet heijastuvat muodostaen Euroopan mittakaavassa yhden turvallisimmista ajoympäristöistä maailmassa. Erityisesti 70-luvun alusta lähtien suomalaiset ovat onnistuneet vähentämään joka vuosi kuolettavien onnettomuuksien määrää, mutta edelleen suomalainen liikennekulttuuri kärsii monista epäkohdista, kuten rattijuopumuksesta, ylinopeudesta ja rattiraivosta. Tutustu lähemmin suomalaiseen ajokulttuuriin, sen hyviin ja huonoihin puoliin.
Vähemmän kuolonkolareita
Suomalaisten kuolonkolareiden mustaa aikaa oli etenkin 1970-luvun alku, jolloin liikenteessä kuoli vuosittain jopa 1 200 ihmistä. Nykyään ihmiset autoilevat vuosittain yhä enemmän, ja autojenomistajien määrä on kasvanut miljoonilla. Suurin vaikutus kuolonkolareiden vähentymiseen on autojen turvaominaisuuksilla: ABS-jarruilla, turvatyynyillä ja ajonvakausjärjestelmällä. Lukkiutumattomat ABS-jarrut ovat vähentäneet onnettomuuksia talviaikoina, ja turvatyynyt törmäystilanteissä tapahtuvia vahinkoja. Samoihin aikoihin kaahailu ja riskinottaminen liikenteessä ovat poistuneet tehden tietä turvalliselle ajotavalle.
Enemmän onnettomuuksia
Kuolonkolareita ajetaan yhä vähemmän, mutta tästä huolimatta vuosittain raportoidaan kasvavissa määrin autolla sattuneita onnettomuuksia. Se johtuu selkeästi autoilun kasvavasta määrästä. Yli puolet vakuutusyhtiöiden tietoisuuteen tulleista onnettomuuksista tapahtuu parkkipaikoilla. Se taas on suoraa vaikutusta automarkettien leviämisestä ympäri maata. Ihmiset on pakotettu tänä päivänä ajelemaan paljon jättimäisillä, joskus kapeillakin, markettien parkkipaikoilla, joten kolhuilta ei voi välttyä, ja tilastot paisuvat.
Vuosittain liikenteessä tapahtuneita liikennevahinkoja korvataan vakuutusyhtiöiden taholta noin 100 000 kappaletta, joiden joukossa voidaan nähdä piikki erityisesti talvikuukausien aikana. Kaikista liikenneonnettomuuksissa kuolemantapauksia on noin 150, jonka lukumäärässä nähdään vuosittainen noin 10 prosentin vähennys. Parkkipaikoilla sattuneita onnettomuuksia taas kirjataan vakuutusyhtiöille vuosittain lähemmäs 190 000 kappaletta. Parkkipaikoilla tapahtuneista onnettomuuksista yleisin on peltivahingot, joiden aiheuttajaa ei tiedetä ja ajaessa rikkoutuneet sivupeilit.
Suomalaiset rakastavat sääntöjä ja oikeaoppisuutta
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja elintason perustana ovat säännöt, lait ja yhteiskunnan kulttuuriset rajat. Suomalainen imee jo äidinmaidossa sisäänsä sääntöjen noudattamisen perusteet, joka vaikuttaa myöhemmin myös ajokulttuuriin. Turvallisen yhteiskunnan perustana onkin juuri sääntöjen noudattaminen, ja ei siis ole yllättävää, että tutkimusten mukaan suomalaisia ärsyttää liikenteessä erityisesti lähellä perässä ajavat, vaarallisia ohituksia tekevät ja liikennesäännöistä piittaamattomat kuljettajat, kun taas pilkuntarkasti sääntöjä noudattavat ärsyttävät vain harvaa.
Mikä säännöissä sitten viehättää? Ulkomailla ajaessa moni on jo saanut huomata, että säännöistä piittaamattomuus liikenteessä tarkoittaisi sitä, että kuljettajat olisivat pakotettuja koko ajan ennakoimaan muiden liikkeitä ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, esimerkiksi tööttäämällä tai vilkuilla – liikenne olisi aika kaaosta. Sääntöjen noudattamista pidetäänkin Suomessa velvollisuutena, eikä pakkona. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tarpeen tullessa myös suomalainen kuljettajakin osaisi muuttaa ajotapaansa – kuitenkaan vaarantamatta muita.
Rattiraivoajat piinaavat muita
Sääntöjen noudattamisen varjopuolena on niin sanottu rattiraivo. Rattiraivoksi kutsutaan aggressiivista ajotapaa, jota harrastavat etenkin sellaiset kuljettajat, joiden mielestä muut eivät osaa ajaa – eli eivät noudata sääntöjä. Raivon valtaan joutunut autoilija voi käyttää voimakkaita ilmaisuja, kuten käsimerkkejä, tööttäyksiä, tai pyrkiä jopa ajollaan opettamaan – usein myös vaarantamaan – muita tiellä liikkujia. Vaikka rattiraivo ei ole mielenterveyden häiriö, se voi kuitenkin johtua ilmiöstä nimeltä raivonpuuskasyndrooma.
Jopa puolet suomalaisista myöntävät tuoreessa tutkimuksessa joutuneensa jossain vaiheessa elämäänsä rattiraivon uhriksi, vastanneista 35 prosenttia jopa useammin kuin kerran. Raivoa esiintyy erityisesti ruuhka-aikoina suurissa kaupungeissa. Kolarikorjaamo Autoklinikan teettämässä tutkimuksessa kuitenkin vain 11 prosenttia vastaajista myönsi kiivastuneensa liikenteessä, lähes puolet ei tee mitään kiivastuessaan ja jopa 16 prosenttia ei kiivastu koskaan. Kyseessä on siis pienen ryhmän aiheuttama, liikennettä vaarantava ongelma.
Rattijuoppous edelleen liian yleistä
Suomessa rattijuopumuksen raja on lainsäädännössä asetettu 0,5 promillen pitoisuuteen verikokeessa ja 0,22 milligrammaan alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Vuosittain poliisi puhalluttaa 1,2-1,8 miljoonaa kuljettajaa, joista rattijuopumuksesta jää kiinni noin 18 000. Liian moni heistä jää kiinni kuitenkin onnettomuustilanteissa sekä liikennevahinkojen ja ajotapavirheiden takia. Vain kymmenen prosenttia kaikista rattijuopoista ovat nuoria, 18-24-vuotiaita, mutta henkilövahinkoihin johtaneissa onnettomuustilanteissa rattijuopuneista kolmannes on ollut iältään nuori.
Tästä huolimatta, yli 60 prosenttia kaikista rattijuopoista ovat alkoholin suurkuluttajia ja kolmanneksella on sairaudeksi luokiteltava päihdeongelma. Alkoholi ja suomalaisuus kulkevat pitkälti käsi kädessä, mutta rattijuoppoutta ollaan pyritty kitkemään pois asennekasvatuksella etenkin nuorison keskuudessa. Alkoholi vaikuttaa nimittäin eniten tuoreiden kuljettajien ajotapaan, sillä siitä ei ole vielä muodostunut automatisoitua. Lainsäädännössä rattijuopumuksesta sakotetaan, ja törkeissä tapauksissa rattijuoppoa rangaistaan vankilalla. Rattijuoppo on myös korvausvelvollinen kaikille onnettomuuden osanottajille.
Taloudellisuus ja päästöjen vähentäminen
Automäärien ja ruuhkien lisääntyessä myös ajokulttuuri on muokkautunut etenkin suurten kaupunkien keskustassa aggressiivisemmaksi, vaikkakin säännöt ovat edelleen kaiken keskiössä. Liikennekulttuurin muutosten kourassa nuoremmat autoilijat ovat nostaneet pöydälle vielä kaksi tärkeää autoilun ominaisuutta: ajamisen taloudellisuus ja päästöttömyys. Monet autokoulut keskittyvät pelkästään taloudellisen ajotavan opettamiseen, jonka tarkoitus on samalla myös vähentää päästöjä ja autoilusta aiheutuvia kuluja. Uusin autotekniikka tukee myös kumpaakin trendiä.
Uusimpien automallien turvallisuus on viety melkein äärirajoille, jolloin autoilijat voivat keskittyä toisiin autoilun ominaisuuksiin. Suomalaisten intoa sähköautoilua kohtaan voidaan pitää ainutlaatuisena verrattuna muihin maailman maihin. Sähköauton lisäksi suomalaiset ovat kehittäneet vaihtoehtoisia, kestäviä polttoaineita, kuten maa- ja metsätalouden jätteistä valmistettavat biokaasun ja biodieselin. Matkustelun takia monet ovat tottuneet ajamaan ”ison maailman” tyyliin rohkeammin ja soveltavammin, joka tulee myös muokkaamaan liikennekulttuuria tulevaisuudessa.